perjantai 20. heinäkuuta 2018

Värikäs ja monipuolinen Lontoo!

Heippa! Tähän väliin olisi hyvä palata vielä Lontooseen ja siihen mitä kaikkea me vielä siellä tehtiin. Ensimmäiseen osaan pääset tästä. Eli torstaina lähdimme aamusta Camden Towniin. Tuo alue on ihana siitä, miten paljon siellä on kaikkea värikästä! Niin rakennuksissa kuin kaupoissakin. Kiertelimme ympäriinsä kunnes lähdimme kohti vahakabinettia. Ajattelin, että pääsisimme nopeammin jonon ohi, kun olimme ostaneet liput etukäteen, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Jonotimme tunnin kunnes pääsimme sisälle. Me kyllä tykkäsimme tuosta nähtävyydestä. Yleensä turistirysät kierrän kaukaa, mutta tuo oli kyllä hyvä nähtävyys ellei jonottamista lasketa. Emme olleet myöskään aikaisemmin käyneet missään vahakabinetissa, joten tuo oli mukava kokemus. Lempparialueeni oli tietenkin Star Wars! Julkkikset olivat myös mielenkiintoisia, mutta Star Wars hahmot olivat parhaita.
Torstaille meillä oli suunniteltuna myös käyminen Notting Hillin alueella. Tuo alue oli yksi iso pettymys. Googlailusta huolimatta löydettiin vain muutama värikäs rakennus. No onneksi olin niitä Brightonissa ja Camden Townissa nähnyt, mutta kyllä vähän harmitti. Tunti haahuiltiin eikä löydetty. Tuonne en ole kyllä uudelleen enää menossa😄 Onneksi tuon jälkeen suunnattiin kohti vaaleanpunaisilla yksityiskohdilla koristeltua taloa. Olin Instagrammista tuon bongannut ja niin innoissani siitä. Sanoin Joonakselle haluavani mennä katsomaan yhtä juttua ja voi toisen pettymystä! Hän luuli, että menemme katsomaan jotain nähtävyyttä, mutta menimmekin katsomaan jonkun kotia! Onneksi mulla on ihana mies, joka oli valmis ottamaan musta kuvia autotiellä, että sain kivoja kuvia. Ex temporena kävimme myös katsomassa Kensingtonin palatsin ja puutarhan. Palatsi ei ollut minkäänlainen ainakaan ulkoa, mutta puutarha sen sijaan oli todellinen helmi! Todella ihana paikka. Sekä sen läheinen kahvila, niin hyvää kuppikakkua sieltä sai. Ja jottei päivä olisi ollut liian täynnä ohjelmaa, suuntasimme vielä ihailemaan Sky Gardenista maisemia. Tuo paikka oli niin upea ja kaiken lisäksi ilmainen! Ei ole mitään siistimpää kuin ihailla Lontoota pilvenpiirtäjästä keskellä palmuja! Illalla vielä nälän yllättäessä kävimme syömässä ravintolossa, jossa söin yhden elämäni parhaimmista annoksista. Fig & Olive on tunnelmallinen paikka, josta saa niin hyvää tonnikalapihviä. Lämmin suositus tuolle ravintolalle!
Perjantai oli onneksi vähän kevyempi päivä. Silloin suuntasimme kohti Lontoon eläintarhaa, jossa olin jo aikaisemmalla reissulla käynyt. Päivä oli lämmin ja ihmisiä paljon, mutta reissu oli kuitenkin todella onnistunut. Eläintarhassa suosikeitani oli tietenkin pingviinit sekä huone, jossa perhoset lentävät vapaana. Myös tila, jossa rengashäntämakit olivat vapaana oli ihana. Perjantaille ei oikeastaan ollut mitään muuta ihmeellistä suunniteltuna, joten ajeltiin bussilla paikasta toiseen. Se on vaan niin parasta Lontoossa! Lisäksi käytiin syömässä Manchesterin kautta tutuksi käyneessä Bella Italia ravintolassa. Suositus myös tuolle ravintolalle. Käytiin myös valtavassa Hamleys lelukaupassa sekä juomassa pirtelöt Shaketastic paikassa. Lauantaina olikin aika lähteä kohti kotiin ja alkaa suunnittelemaan seuraavaa Lontoon reissua! Tuonne haluan nimettäin pian takaisin, kuusi vuotta oli liian pitkä aika väliä Lontoosta.

Mikä on sun suosikkipaikka Lontoossa? Kivaa viikonloppua kaikille!

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Näin valehtelen teille somessa ja netissä



Heippa! Kun näin tämän haasteen, tiesin että tämä mun on tehtävä! Pidän muutenkin haasteista ja tämä oli jotenkin heti kiinnostava. Löysin tämän haasteen Ellin blogista alun perin, mutta onhan tämä muissakin blogeissa näkynyt😊

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa. 

Joskus. Hotelleihin en yleensä koskaan, koska ne ovat niin kalliita. Ravintoloihin ja kahviloihin saatan joskus mennä, mutta yleensä menen fiiliksen mukaan ja sinne missä on suht edullista ja hyvää ruokaa.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Tähänkin kohtaan vastaan joskus. Sisustamisesta en ole bloggaillut(vielä), pukeutuminen blogia varten ei ole mun juttuni, mutta kyllä sitä miettii aina että on kuitenkin jotkut ookoo vaatteet blogiin menevissä kuvissa.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
Ei. Otan useinkin kuvia tai muuta Instagrammiin ja Snappiin missä mulla ei ole meikkiä.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Joo kai? Mulla ei ole mitään omaa brändiä, mutta blogi on niin vahvasti matkapainotteinen, että kyllä totta kai tulee kerrottua reissuista paljonkin. Matkustaisin ihan yhtälailla ilman blogiakin, mutta niistä reissuista tulee aina kerrottua blogin puolelle.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.
En. Lisään väriä ja kirkkautta kuviin, mutta en ole koskaan muokannut omasta kuvastani mitään pois tai lisännyt niihin mitään. Pidän aitoudesta kuvissa joissa itse näyn ja no ylipäätään.

Silottelen elämääni somessa.
Kyllä. Eli en esimerkiksi julkaise pimeässä otettuja kuvia enkä mitään mikä ei sovi mun Instagram feediin. Arkistoin myös kuvia, jos ne ei mielestäni enää näytä hienoilta. Musta saattaa saada kuvan, että elän super tapahtumarikasta elämää, joka on myöskin totta, mutta käyn myös töissä kuten tavallisetkin ihmiset, osaan vaan käyttää mun ajan hyödyllisesti. Haluan pitää blogini, Instagrammin ja Snapchatin positiivisina paikkoina ja inspiroida ihmisiä!
Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
En. Kaikki ne vähäiset mitä olen tehnyt, ovat olleet kaikki todella mieluisia itselleni.

Bloggaajien elämä on glamourista.
Ei varmastikaan ole eikä ole kenenkään muunkaan. Ihmiset vaan luulee niin.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
En ja kyllä.  Ikuistan joitaki hetkiä, mutta en todellakaan jokaista. Hetkiä, kun on enemmän kuin ne viisi, joita Instastoryyn laittaa. Reissussa tämä on hiukan hankalampaa niin sanotusti, siellä hetkiä ikuistaa herkemmin Instagrammiin ja näin ollen ajattelee hetkiä kuvina.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.
En. Jodelia seuraan kyllä ahkerasti, muttei omaa nimeäni siellä tule koskaan näkymään.

Tutustun blogin/somen kautta ihmisiin, joiden toivon auttavan itseni kuuluisuuteen.
En. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin blogini kautta, mutta aidosti ystävyydestä. En muutenkaan ymmärrä toisen siivellä menestymistä, oma menestyminen on vain paljon parempaa kuin jonkun toisen kautta.

Matkustan kohteisiin, jotka ovat suosittuja ja joista saa kauniita kuvia.
Joskus. Kohde ei kyllä sen takia valikoidu, mutta suosittuihin kohteisiin tulee matkustettua silloin tällöin ja lähes kaikkialta ulkomailta saa kauniita kuvia, mistä tahansa oikeastaan!

Haastan:
My Life As A Material Whore 
KATZARIINA 
 Timanttikenkätyttö

Haaste:
× Kerro, keneltä sait haasteen.
× Vastaa väittämiin.
× Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Ihastuttava Brighton!

Moikka!😊 Lontoosta on kerennyt tulemaan jo muutama postaus, joten tähän kohtaan olisi hyvä kertoa meidän Brightonin reissusta. Kun suunnittelimme reissua Lontooseen, oli Brighton ehdottomasti listalla. Tuo kaupunki yllätti mut erittäin positiivisesti. Tunnelma kaupungissa oli rento ja kaupunki itsessään suloinen! Kaikki ne värikkäät talot, pienet puodit, huvipuisto, pelihalli ja katutaide tekevät Brightonista käymisen arvoisen paikan. Brightoniin pääsee helposti junalla Lontoosta eikä matka ole pitkä. Sinne pääsee myös edullisesti, joten suosittelen käymään, jos Lontoossa on pidempään.  En ollut kauheasti tutustunut Brightoniin etukäteen eikä se haitannut. Heti, kun astuin junasta, ihastuin kaupunkiin. Mä tykkään niin paljon pikkukaupungeista ja niiden tunnelmasta. Suurkaupungit kuten Lontoo ja New York on sellaisia mun lemppareita, mutta tuollaisissa pienemmissä kaupungeissa on vaan sitä jotakin. Tuollaisessa kaupungissa voisi vaikka asua! Jossakin värikkäässä talossa tietenkin😍
Käytiin katsomassa Royal Pavilion, joka on yksi Brightonin nähtävyyksistä. Se oli valtavan kokoinen, mutta ei tehnyt kuitenkaan muhun vaikutusta samalla tavalla, kuin Köpiksen Tivolissa sijaitseva vastaava rakennus. Kävimme vain sen ulkopuolella ja otimme muutamat kuvat. Odotin kuitenkin pääseväni Brightonin Pierille ja rannalle. Aurinkoa ei nyt tullut otettua, koska sää oli sumuinen vaikka onneksi lämmin. Englannissa on kyllä niin hiostava ja epävakaa sää. Mutta ei mikään maa täydellinen ole. Brighton Pierilla oli paljon erilaisia pelejä, joita mekin innostuttiin pelailemaan. Ihmisiä oli paljon, mutta tunnelma tuolla kaupungissa oli kotoisa, lämmin ja iloinen. Sen pystyi aistimaan ja siksi ensi Lontoon reissulla pitää päästä käymään jossakin toisessakin pienemmässä kaupungissa. Käytiin myös sillalla sijaitsevassa huvipuistossa. Kävimme vaan yhdessä laitteessa, mutta se riitti hyvin meille. Todella hauska paikka ja käymisen arvoinen!
Brightonissa käytiin syömässä hyvässä buffetpai sekä suloisissa pienissä putiikeissa tuli myös käytyä. Katutaidettakin löytyi Brightonista, mikä oli iloinen asia! Ehdottomasti kannattaa käydä Brightonissa Lontoon reissun yhteydessä. Yksi päivä riittää hyvin. Illalla, kun emme halunneet vielä mennä hotelille poikkesimme Hyde Parkissa. Puisto oli täynnä hanhia ja joutsenia sekä niiden suloisia poikasia. Aurinkoisella säällä toi olis ollut enemmän jees kokemus, mutta tuli ainaki käytyä😊

Onko siellä muita keiden sydämen Brighton on vienyt? 

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Miksi ja miten lopetin tupakan polton?


Olen polttanut tupakkaa jo teini-iästä saakka säännöllisesti. Kaikki alkoi yhdestä tupakasta. Monet sanovat tupakan maistuvan pahalta ensimmäisellä kerralla ja niin se taisi olla minullakin. Muistan kuitenkin sen mielihyvän, jonka se tuotti. Tupakka auttoi vitutukseen. Olen lopettanut ennen kolme kertaa ja kerran taisinkin olla useamman kuukauden polttamatta. Nämä olivat kuitenkin sillon, kun aloitin tupakan. Mulle tuli vaihe etten halunnut edes lopettaa. Tupakka tuotti niin paljon hyvää oloa mulle. Siitä tuli osa mun identiteettiä ja mua. En pelännyt tupakan aiheuttamia haittoja enkä kuolemaa. Halusin vaan polttaa. Tunsin oloni aina kiusaantuneeksi ja hermostuneeksi, jos jouduin tilanteisiin jossa ei voinutkaan polttaa. Aamu alkoi kahvilla ja tupakalla ja päättyi iltatupakkaan. Rakastin käydä tupakalla, hengähtää sen kanssa. Polttaa, kun hermostutti tai jännitti. Sauhutella tauoilla koulussa, terassilla siiderin kanssa tai auringon laskua katsellessa. Se oli se yksi päivä, kun päätin että lopetan tämän järjettömyyden Ja siitä tämä lähti.

Oikeasti olen halunnut lopettaa tupakan jo pari vuotta. Mulla ei kuitenkaan ole ollut rohkeutta edes yrittää. Pelkäsin epäonnistuvani. Pelkäsin mitä elämäni on sen jälkeen. Kuvittelin sen olevan tyhjää, kuvittelen jääväni jostakin paitsi. Pelkäsin etten olisi enää oma itseni. Pelko esti mua yrittämästä. Olen jo pitkään tehny töitä itseni ja mieleni kanssa. Ihan tietoisesti. Lukenut kirjoja ja maannut sohvalla tuntikausia keskustellen itseni kanssa. Miettinyt miksi ennen vihasin niin paljon itseäni. Kun kuitenkin olen ihan hyvä ihminen. Päätin, että alan rakastamaan itseäni ja oikeastaan syy miksi lopetin tupakan on, se että taidan vihdoin rakastaa itseäni! Kirja Tikapuut taivaaseen kirja auttoi mua valtavasti. Ei kukaan itseään rakastava ihminen tee itselleen pahaa myrkyttämällä itseään. Tämä on todella rajustikin sanottu, mutta mieti kun rakastat jotakin ihmistä tai eläintä todella paljon. Haluatko myrkyttää häntä tuhansilla myrkyillä, joista moni aiheuttaa syöpää ja muita sairauksia? Moni lopettaa tupakan raskausajaksi ja sitten aloittaa uudelleen. Lopetat, koska rakastat lastasi. Muttet itseäsi.

En halua itselleni mitään pahaa, haluan elää hyvän elämän onnellisena. Tupakan lopettaminen on parasta mitä voit itsellesi, läheisillesi ja maailmalle tehdä. Muut ihmiset joutuvat kärsimään passiivisesta tupakoinnista. Luonto täyttyy saasteista ja roskista, tupakkafirmoista puhumattakaan. Tupakoitsijaa ärsyttää kalliit hinnat ja paikat, joissa tupakointi on kielletty. Itse en kyllä usko, että noista olisi kovinkaan paljon apua lopettamisessa. Se kaikki lähtee itsestään, siitä että haluaa itselleen hyvää.

Mun yksi suuri unelma auttoi mua myös lopettamispäätöksessä. Unelmana on lähteä ulkomaille työharjoitteluun ja Australia kiinnostaa mua todella paljon. Kaupunki johon haluaisin on savuton, siellä on siis kielletty tupakointi. Lisäksi Australia on tunnettu kalliista hinnoistaan tupakan suhteen, joten tämä motivoi mua suuresti. En halua tupakan vaikuttavan mihinkään mun elämässä. En hyvässä tai pahassa. Haluan tehdä itse päätökseni, en halua riippuvaisuuden tekevän sitä puolestani. Rahaahan tässä säästyy, mutta se ei mua enää juurikaan motivoi. Raha on kuitenkin aina vaan rahaa. Joillakin se voi olla koko viikon rahat mitkä tuhlaa tupakkaan, joten tälläiselle raha voi olla suuri motivaatio. Se ei riitä kuitenkaan kokonaan.
Haluan voida hyvin, olla terve ja nauttia elämästä ilman tupakkaa. Ja olenkin huomannut, että oon onnellisempi kuin ennen. Ja on ihanaa, kun jaksaa paremmin! Nukun paremmin, en hengästy portaissa, tuoksun hyvältä ja oikein säteilen. Mun mieli on myös tosi positiivinen! Oon jo tottunut etten enää mee tietyissä tilanteissa tupakalle enkä ajattele sitä jatkuvasti.

Jonkun mielestä tupakan lopettaminen voi kuulostaa helpolta. Ja siis yllättävän helppoahan tämä on ollut! Käytän korvaushoitona nikotiinipurkkaa, joka on auttanut mua paljon. Tarkoitus on kuitenkin päästä riippuvaisuudesta eroon, joten tämä on vain väliaikaista. Aloitan pian nikotiinista vieroittumisen, mutta haluan edetä rauhassa. Tupakan lopettaminen ja nikotiiniriippuvaisuudesta pääseminen ovat pitkiä prosesseja eikä niitä tehdä hetkessä. Haluan antaa itselleni aikaa ja voittaa tämän taistelun.

Jos siis harkitset tupakan lopettamista, suosittelen tekemään sen hitaasti ja valmistautumaan siihen päivä päivältä. Kannattaa myös muistaa, että me kaikki olemme erilaisia ja kaikilla toimii eri keinot. Suosittelen lukemaan Allen Carrin Stumppaa tähän kirjan. Siinä saa samalla tehtyä mielen kanssa töitä, että alkaisi oikeasti uskomaan siihen elämänään  ilman tupakkaan, joka ei ole vähintään yhtä hyvää vaan parempaa ilman sitä! Tee itsesi kanssa paljon töitä äläkä luovuta! Suosittelen myös vähentämään paljon ennen lopettamista, jolloin totut olemaan ilman tupakkaa. Lisäksi kannattaa tehdä lopettamisesta julkista ja iso numero. Lisäksi mieti syitä miksi haluat lopettaa? Valitse hyvä ajankohta lopettamiselle sekä tee sinä päivänä, kun on ensimmäinen savuton päiväsi jotakin todella mukavaa! Ole itsellesi armollinen äläkä ajattele ettet pysty lopettamaan tai jäät jostakin paitsi. Tupakoitsijat jäävät jostakin paitsi et sinä. Käytä myös tarpeen tullen nikotiini korvaushoitoa.

Toivon, että tästä postauksesta on apua jollekkin joka miettii tupakan lopettamista. Tiedän, että se voi olla hankalaa, mutta täysin mahdollista! Elämä ilman tupakkaa on parempaa, kokeile vaikka. Se on kiinni omasta asenteesta, halusta ja rakkaudesta itseään kohtaan pystyykö aloittamaan paremman elämän.