perjantai 13. heinäkuuta 2018

Näin valehtelen teille somessa ja netissä



Heippa! Kun näin tämän haasteen, tiesin että tämä mun on tehtävä! Pidän muutenkin haasteista ja tämä oli jotenkin heti kiinnostava. Löysin tämän haasteen Ellin blogista alun perin, mutta onhan tämä muissakin blogeissa näkynyt😊

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa. 

Joskus. Hotelleihin en yleensä koskaan, koska ne ovat niin kalliita. Ravintoloihin ja kahviloihin saatan joskus mennä, mutta yleensä menen fiiliksen mukaan ja sinne missä on suht edullista ja hyvää ruokaa.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Tähänkin kohtaan vastaan joskus. Sisustamisesta en ole bloggaillut(vielä), pukeutuminen blogia varten ei ole mun juttuni, mutta kyllä sitä miettii aina että on kuitenkin jotkut ookoo vaatteet blogiin menevissä kuvissa.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
Ei. Otan useinkin kuvia tai muuta Instagrammiin ja Snappiin missä mulla ei ole meikkiä.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Joo kai? Mulla ei ole mitään omaa brändiä, mutta blogi on niin vahvasti matkapainotteinen, että kyllä totta kai tulee kerrottua reissuista paljonkin. Matkustaisin ihan yhtälailla ilman blogiakin, mutta niistä reissuista tulee aina kerrottua blogin puolelle.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.
En. Lisään väriä ja kirkkautta kuviin, mutta en ole koskaan muokannut omasta kuvastani mitään pois tai lisännyt niihin mitään. Pidän aitoudesta kuvissa joissa itse näyn ja no ylipäätään.

Silottelen elämääni somessa.
Kyllä. Eli en esimerkiksi julkaise pimeässä otettuja kuvia enkä mitään mikä ei sovi mun Instagram feediin. Arkistoin myös kuvia, jos ne ei mielestäni enää näytä hienoilta. Musta saattaa saada kuvan, että elän super tapahtumarikasta elämää, joka on myöskin totta, mutta käyn myös töissä kuten tavallisetkin ihmiset, osaan vaan käyttää mun ajan hyödyllisesti. Haluan pitää blogini, Instagrammin ja Snapchatin positiivisina paikkoina ja inspiroida ihmisiä!
Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
En. Kaikki ne vähäiset mitä olen tehnyt, ovat olleet kaikki todella mieluisia itselleni.

Bloggaajien elämä on glamourista.
Ei varmastikaan ole eikä ole kenenkään muunkaan. Ihmiset vaan luulee niin.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
En ja kyllä.  Ikuistan joitaki hetkiä, mutta en todellakaan jokaista. Hetkiä, kun on enemmän kuin ne viisi, joita Instastoryyn laittaa. Reissussa tämä on hiukan hankalampaa niin sanotusti, siellä hetkiä ikuistaa herkemmin Instagrammiin ja näin ollen ajattelee hetkiä kuvina.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.
En. Jodelia seuraan kyllä ahkerasti, muttei omaa nimeäni siellä tule koskaan näkymään.

Tutustun blogin/somen kautta ihmisiin, joiden toivon auttavan itseni kuuluisuuteen.
En. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin blogini kautta, mutta aidosti ystävyydestä. En muutenkaan ymmärrä toisen siivellä menestymistä, oma menestyminen on vain paljon parempaa kuin jonkun toisen kautta.

Matkustan kohteisiin, jotka ovat suosittuja ja joista saa kauniita kuvia.
Joskus. Kohde ei kyllä sen takia valikoidu, mutta suosittuihin kohteisiin tulee matkustettua silloin tällöin ja lähes kaikkialta ulkomailta saa kauniita kuvia, mistä tahansa oikeastaan!

Haastan:
My Life As A Material Whore 
KATZARIINA 
 Timanttikenkätyttö

Haaste:
× Kerro, keneltä sait haasteen.
× Vastaa väittämiin.
× Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Ihastuttava Brighton!

Moikka!😊 Lontoosta on kerennyt tulemaan jo muutama postaus, joten tähän kohtaan olisi hyvä kertoa meidän Brightonin reissusta. Kun suunnittelimme reissua Lontooseen, oli Brighton ehdottomasti listalla. Tuo kaupunki yllätti mut erittäin positiivisesti. Tunnelma kaupungissa oli rento ja kaupunki itsessään suloinen! Kaikki ne värikkäät talot, pienet puodit, huvipuisto, pelihalli ja katutaide tekevät Brightonista käymisen arvoisen paikan. Brightoniin pääsee helposti junalla Lontoosta eikä matka ole pitkä. Sinne pääsee myös edullisesti, joten suosittelen käymään, jos Lontoossa on pidempään.  En ollut kauheasti tutustunut Brightoniin etukäteen eikä se haitannut. Heti, kun astuin junasta, ihastuin kaupunkiin. Mä tykkään niin paljon pikkukaupungeista ja niiden tunnelmasta. Suurkaupungit kuten Lontoo ja New York on sellaisia mun lemppareita, mutta tuollaisissa pienemmissä kaupungeissa on vaan sitä jotakin. Tuollaisessa kaupungissa voisi vaikka asua! Jossakin värikkäässä talossa tietenkin😍
Käytiin katsomassa Royal Pavilion, joka on yksi Brightonin nähtävyyksistä. Se oli valtavan kokoinen, mutta ei tehnyt kuitenkaan muhun vaikutusta samalla tavalla, kuin Köpiksen Tivolissa sijaitseva vastaava rakennus. Kävimme vain sen ulkopuolella ja otimme muutamat kuvat. Odotin kuitenkin pääseväni Brightonin Pierille ja rannalle. Aurinkoa ei nyt tullut otettua, koska sää oli sumuinen vaikka onneksi lämmin. Englannissa on kyllä niin hiostava ja epävakaa sää. Mutta ei mikään maa täydellinen ole. Brighton Pierilla oli paljon erilaisia pelejä, joita mekin innostuttiin pelailemaan. Ihmisiä oli paljon, mutta tunnelma tuolla kaupungissa oli kotoisa, lämmin ja iloinen. Sen pystyi aistimaan ja siksi ensi Lontoon reissulla pitää päästä käymään jossakin toisessakin pienemmässä kaupungissa. Käytiin myös sillalla sijaitsevassa huvipuistossa. Kävimme vaan yhdessä laitteessa, mutta se riitti hyvin meille. Todella hauska paikka ja käymisen arvoinen!
Brightonissa käytiin syömässä hyvässä buffetpai sekä suloisissa pienissä putiikeissa tuli myös käytyä. Katutaidettakin löytyi Brightonista, mikä oli iloinen asia! Ehdottomasti kannattaa käydä Brightonissa Lontoon reissun yhteydessä. Yksi päivä riittää hyvin. Illalla, kun emme halunneet vielä mennä hotelille poikkesimme Hyde Parkissa. Puisto oli täynnä hanhia ja joutsenia sekä niiden suloisia poikasia. Aurinkoisella säällä toi olis ollut enemmän jees kokemus, mutta tuli ainaki käytyä😊

Onko siellä muita keiden sydämen Brighton on vienyt? 

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Miksi ja miten lopetin tupakan polton?


Olen polttanut tupakkaa jo teini-iästä saakka säännöllisesti. Kaikki alkoi yhdestä tupakasta. Monet sanovat tupakan maistuvan pahalta ensimmäisellä kerralla ja niin se taisi olla minullakin. Muistan kuitenkin sen mielihyvän, jonka se tuotti. Tupakka auttoi vitutukseen. Olen lopettanut ennen kolme kertaa ja kerran taisinkin olla useamman kuukauden polttamatta. Nämä olivat kuitenkin sillon, kun aloitin tupakan. Mulle tuli vaihe etten halunnut edes lopettaa. Tupakka tuotti niin paljon hyvää oloa mulle. Siitä tuli osa mun identiteettiä ja mua. En pelännyt tupakan aiheuttamia haittoja enkä kuolemaa. Halusin vaan polttaa. Tunsin oloni aina kiusaantuneeksi ja hermostuneeksi, jos jouduin tilanteisiin jossa ei voinutkaan polttaa. Aamu alkoi kahvilla ja tupakalla ja päättyi iltatupakkaan. Rakastin käydä tupakalla, hengähtää sen kanssa. Polttaa, kun hermostutti tai jännitti. Sauhutella tauoilla koulussa, terassilla siiderin kanssa tai auringon laskua katsellessa. Se oli se yksi päivä, kun päätin että lopetan tämän järjettömyyden Ja siitä tämä lähti.

Oikeasti olen halunnut lopettaa tupakan jo pari vuotta. Mulla ei kuitenkaan ole ollut rohkeutta edes yrittää. Pelkäsin epäonnistuvani. Pelkäsin mitä elämäni on sen jälkeen. Kuvittelin sen olevan tyhjää, kuvittelen jääväni jostakin paitsi. Pelkäsin etten olisi enää oma itseni. Pelko esti mua yrittämästä. Olen jo pitkään tehny töitä itseni ja mieleni kanssa. Ihan tietoisesti. Lukenut kirjoja ja maannut sohvalla tuntikausia keskustellen itseni kanssa. Miettinyt miksi ennen vihasin niin paljon itseäni. Kun kuitenkin olen ihan hyvä ihminen. Päätin, että alan rakastamaan itseäni ja oikeastaan syy miksi lopetin tupakan on, se että taidan vihdoin rakastaa itseäni! Kirja Tikapuut taivaaseen kirja auttoi mua valtavasti. Ei kukaan itseään rakastava ihminen tee itselleen pahaa myrkyttämällä itseään. Tämä on todella rajustikin sanottu, mutta mieti kun rakastat jotakin ihmistä tai eläintä todella paljon. Haluatko myrkyttää häntä tuhansilla myrkyillä, joista moni aiheuttaa syöpää ja muita sairauksia? Moni lopettaa tupakan raskausajaksi ja sitten aloittaa uudelleen. Lopetat, koska rakastat lastasi. Muttet itseäsi.

En halua itselleni mitään pahaa, haluan elää hyvän elämän onnellisena. Tupakan lopettaminen on parasta mitä voit itsellesi, läheisillesi ja maailmalle tehdä. Muut ihmiset joutuvat kärsimään passiivisesta tupakoinnista. Luonto täyttyy saasteista ja roskista, tupakkafirmoista puhumattakaan. Tupakoitsijaa ärsyttää kalliit hinnat ja paikat, joissa tupakointi on kielletty. Itse en kyllä usko, että noista olisi kovinkaan paljon apua lopettamisessa. Se kaikki lähtee itsestään, siitä että haluaa itselleen hyvää.

Mun yksi suuri unelma auttoi mua myös lopettamispäätöksessä. Unelmana on lähteä ulkomaille työharjoitteluun ja Australia kiinnostaa mua todella paljon. Kaupunki johon haluaisin on savuton, siellä on siis kielletty tupakointi. Lisäksi Australia on tunnettu kalliista hinnoistaan tupakan suhteen, joten tämä motivoi mua suuresti. En halua tupakan vaikuttavan mihinkään mun elämässä. En hyvässä tai pahassa. Haluan tehdä itse päätökseni, en halua riippuvaisuuden tekevän sitä puolestani. Rahaahan tässä säästyy, mutta se ei mua enää juurikaan motivoi. Raha on kuitenkin aina vaan rahaa. Joillakin se voi olla koko viikon rahat mitkä tuhlaa tupakkaan, joten tälläiselle raha voi olla suuri motivaatio. Se ei riitä kuitenkaan kokonaan.
Haluan voida hyvin, olla terve ja nauttia elämästä ilman tupakkaa. Ja olenkin huomannut, että oon onnellisempi kuin ennen. Ja on ihanaa, kun jaksaa paremmin! Nukun paremmin, en hengästy portaissa, tuoksun hyvältä ja oikein säteilen. Mun mieli on myös tosi positiivinen! Oon jo tottunut etten enää mee tietyissä tilanteissa tupakalle enkä ajattele sitä jatkuvasti.

Jonkun mielestä tupakan lopettaminen voi kuulostaa helpolta. Ja siis yllättävän helppoahan tämä on ollut! Käytän korvaushoitona nikotiinipurkkaa, joka on auttanut mua paljon. Tarkoitus on kuitenkin päästä riippuvaisuudesta eroon, joten tämä on vain väliaikaista. Aloitan pian nikotiinista vieroittumisen, mutta haluan edetä rauhassa. Tupakan lopettaminen ja nikotiiniriippuvaisuudesta pääseminen ovat pitkiä prosesseja eikä niitä tehdä hetkessä. Haluan antaa itselleni aikaa ja voittaa tämän taistelun.

Jos siis harkitset tupakan lopettamista, suosittelen tekemään sen hitaasti ja valmistautumaan siihen päivä päivältä. Kannattaa myös muistaa, että me kaikki olemme erilaisia ja kaikilla toimii eri keinot. Suosittelen lukemaan Allen Carrin Stumppaa tähän kirjan. Siinä saa samalla tehtyä mielen kanssa töitä, että alkaisi oikeasti uskomaan siihen elämänään  ilman tupakkaan, joka ei ole vähintään yhtä hyvää vaan parempaa ilman sitä! Tee itsesi kanssa paljon töitä äläkä luovuta! Suosittelen myös vähentämään paljon ennen lopettamista, jolloin totut olemaan ilman tupakkaa. Lisäksi kannattaa tehdä lopettamisesta julkista ja iso numero. Lisäksi mieti syitä miksi haluat lopettaa? Valitse hyvä ajankohta lopettamiselle sekä tee sinä päivänä, kun on ensimmäinen savuton päiväsi jotakin todella mukavaa! Ole itsellesi armollinen äläkä ajattele ettet pysty lopettamaan tai jäät jostakin paitsi. Tupakoitsijat jäävät jostakin paitsi et sinä. Käytä myös tarpeen tullen nikotiini korvaushoitoa.

Toivon, että tästä postauksesta on apua jollekkin joka miettii tupakan lopettamista. Tiedän, että se voi olla hankalaa, mutta täysin mahdollista! Elämä ilman tupakkaa on parempaa, kokeile vaikka. Se on kiinni omasta asenteesta, halusta ja rakkaudesta itseään kohtaan pystyykö aloittamaan paremman elämän.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Mitä opin Lontoon reissulla?

Ilman kameraakin pärjää reissussa, kunhan on hyvä kamera puhelimessa. Mulle ja meille oli iso juttu, kun kamerani yhtäkkiä hajosi reissussa. Opin kuitenkin jo päivässä miten mukava on kulkea ilman kameraa. Joten voi olla, että tulevaisuudessa otan blogiini osan kuvista myös puhelimella. Oon yllättävän tyytyväinen näihin kuviin, vaikka valokuvaamista kameralla rakastankin.

Luovutan ylimääräiset kolikot niitä tarvitseville. Mulle kertyi jonkun verran pieniä kolikoita, joille mulla ei ollut käyttöä. Annoin kolikot siis kadulla eläville ihmisille. Tästä tulee itselle hyvä mieli ja näin ei jää ylimääräisiä kolikoita turhaan.

Hymy tarttuu. Lontoossa ja englannissa hymyillään paljon. Ei nyt sillee, kun ihmiset kävelevät kadulla, mutta useamman kerran kun katseet kohtasivat jonkun kanssa sain vastaukseksi hymyn. Ja hymyilin takaisin. Mielestäni ihana asia!
Katson aina oikealle ja vasemmalle, kun ylitän katua. Mun mielestä on hyvä, että Lontoon suojateillä lukee kumpaan suuntaan katsoa, kun ylittää katua. Mä ainakin olin usein ihan pihalla kummasta suunnasta ne autot nyt tulee.

Sade ei aina tarkoita sadetta. Eikä kurkkukipu flunssaa. Katsottiin jo ennen reissua, että Lontoossa tulee satamaan joka päivä. Viiden päivän aikana satoi kerran. Mulla tuli myös kurkku kipeäksi ja oli flunssainen olo, mutta uskon että ihminen voi vaikuttaa tuleko kipeäksi vai ei. Joten oli hyvät säät ja minä terveenä reissussa.

Lontoo on täynnä yllätyksiä. Lontoo on niin monipuolinen kaupunki, siellä on varmasti jokaiselle jotakin. On kuuluisia nähtävyyksiä, urheilua, teatteria, ravintolaelämyksiä, shoppailua, pilvenpiirtäjiä, katutaidetta.. Lista on loputon. Menit minne vaan, saatat löytää jonkun yllätyksen kulman takaa!
Kaksikerroksiset bussit ovat parhaita, vaikkakin hankalia. Mä rakastan istua kaksikerroksissa busseissa yläkerroksessa. Se on jotenkin niin siistiä, kun sieltä näkee paremmin kuin alhaalta ja voi vaan ihailla maisemia. Mentiin aina, jos voitiin bussilla paikasta toiseen.

Metrot ovat täynnä ihmisiä ja ne ovat erittäin tunkkaisia paikkoja. Syy miksi mentiin enemmin bussilla on tämä. Bussissa sai ikkunan auki eivätkä ne koskaan olleet täynnä.

Parhaimmat nähtävyydet ovat ilmaisia. Eikä niihin tarvitse jonottaa.Lontoossahan on paljon nähtävyyksiä, joista osa on ilmaisia ja osa taas maksullisia. Me kävimme kahdessa maksullisessa paikassa, muuten kaikki missä kävimme olivat ilmaisia. En myöskään näe järkeä käyttää lomailua jonottamiseen. Koska jonon ohi ei tarkoita jonon ohi kaikessa, vaan jonotat niiden muiden jonon ohi ihmisten kanssa.

Mitä sinä olet oppinut reissussa? Ihanaa juhannusta kaikille!😍